Työhön paluu lomalta on aiheuttanut minulle  jo pitkään masennuksen kaltaisen tilan, jota myös Väinö kuvaa mainiosti kirjoituksessaan.

On ollut pakko miettiiä, olenko sittenkään minulle oikessa työssä, jos siihen palaaminen on aina niiin vaikeaa? Eihän tämä mikään kutsumustyö toki ole ja olen päässyt nykyiseen työhöni ajopuun lailla ilman erityisiä päämäärätietoisia ponnisteluja. Silti olen aina pitänyt ammatistani ja yleensä työtehtävät ovat mielekkäitä, vaativia ja monipuolisia.

Ehkä vain pidän enemmän vapaa-ajasta ja perhetouhuista enemmän kuin työstä. Ei kai se mitenkään omituista olisi?

Onneksi olen vihdoin tällä viikolla päässyt selvästi paremmin töihin kiinni ja kohta on taas nornaali vauhti ja paine päällä.