Liitynpä siihen epäilemättä runsaaseen joukkoon, joka on noussut takajaloilleen työmarkkinajärjestöjen (ja Nokian?)  lakialoitteesta, joka liittyy laajempaan sähköisen viestinnän tietosuojalain muutoshankkeeseen. Kemppisen ansiokkaassa blogissa on tästäkin osuva kirjoitus.

Erikoista on mielestäni se, että työmarkkinajärjestöistä myös työntekijät Akavaa lukuun ottamatta ovat lakiehdotuksen kannalla. Mikä lie ollut vastike tästä SAK:lle? Ilman vastiketta ei nimittäin tällaista myönnytystä tehdä.

Lakiehdotuksen esitetty sanamuoto on joka tapauksessa niin väljä ja epämääräinen, että se antaisi työnantajalle tosiasiassa poliisin käytössä olevia pakkokeinoja laajemmat oikeudet työtekijöiden vakoilemiseen.

Ihmettelen tavattomasti oikeusoppinut prof. Tuorin antamaa lausuntoa, jossa hän suorastaan erikoisen innokkaasti asettuu puolustamaan lakiehdotusta. Aivan toisenlaiseen tulkintaa päättyy OM:n tietosuoja-asiantuntija Anna-Riitta Wallin, joka katsoo ehdotuksen olevan "erittäin ongelmallinen". "Se ei täytä Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden eikä perusoikeuksien rajoittamista koskevia vaatimuksia sääntelyn hyväksyttävyydestä, tarkkarajaisuudesta ja oikeasuhtaisuudesta sekä oikeusturvatakeista. Ehdotettu sääntely ei täytä oikeusjärjestyksen johdonmukaisuudelle asetettuja vaatimuksia ja säännösten suhdetta muuhun lainsäädäntöön ei ole toteutettu asianmukaisesti. Sääntelyn sijoituspaikka on väärä, jos tarkoituksena on lisätä työnantajan oikeuksia." (ks. koko lausunto).

Huomasin muuten, ettei EFFI vielä keväällä reagoinut asiaan, kun LVM pyysi siltäkin lakiehdotuksesta lausuntoa. Se on yksi osoitus siitä, että tällaisia yksityisyyden loukkauksia ei ole aina helppo havaita kaikkien lainmuutoshankkeiden joukosta, jos joku ei älyä alkaa pitää siitä meteliä. Nyt EFFI toki vastustaa ko. pykälää.

Tulipa linkkejä - huh!