Vajaa kaksi kuukautta aloituksesta ja 16 merkintää. Ei paljon, ei vähän. Huomaan, etten todellakaan kirjoita päiväkirjaa. En kerro itsestäni juuri mitään henkilökohtaista. Sellaista jota kirjoittaisin päiväkirjaani. Luulin kuitenkin, että vuodattaisin täällä omaan elämääni littyviä tunnelmia paljon enemmän. Siitä tämä kuitenkin alkoi.

Taidan arastella - ainakin tiedostamattani - paljastaa itseäni. Mieluummin olen purkanut tuntojani jostain yleisestä asiasta kuin omasta elämästäni.

Mietin, mikä mättää elämässäni:

Työnteko on vaikeaa, koska henkinen blokki on vaikea murtaa, se pitää tehdä päivittäin enkä aina onnistu. Mihinköhän tuhlaisin työaikaani, jos nettiyhteyttä ei olisi? Esim. luen varmaan  useita kymmeniä blogeja työpäivittäin. Tämä on vähän sama oire kuin aikoinaan keskustelupalstoilla pyöriminen. Oire lievennee ajan myötä.

Olen lihonut liikaa enkä pääse eroon läskiyttävän syömisen kierteestä. Liikaa makeisia, liikaa rasvaa, liikaa hiilihydraatteja, liikaa kaikkea! Paitsi alkoholia. Jos kerran pääsin eroon alkoholin liikakäytöstä, miksi en liikasyömisestä? Toisaalta alkoholin käytön lopetin kokonaan...

Muita ahdistuksen aiheita en löydä. Ehkä pitäisi mennä taas terapiaan! Jo löytyisi solmuja ja ahdistuksen aiheita. Hah, no en oikeasti harkitse sellaista. Minulla on nyt ilmeisen hyvä olla verrattuna  moniin aikakausiin elämässäni. Ykkösasia on perheeni, joka on aivan mahtava, ja se tekeekin kaikesta muusta niin pientä.